The Johns Hopkins Comparative Nonprofit Sector Project

The Johns Hopkins Comparative Nonprofit Sector Project

Johns Hopkins vertaileva projekti ei-voittoa jakavasta sektorista on kunnianhimoisin kansalaisyhteiskunnasta koskaan toteutettu kansainvälinen tutkimusprojekti. Tutkimukseen osallistuu kaikkiaan 42 maata edustaen kaikkia maanosia, erilaisia kulttuurisia ja historiallisia traditioita ja eri kehitysasteilla olevia yhteiskuntia. Projektin keskuksena toimii sille nimensä antanut The Johns Hopkins Center for Civil Society Baltimoressa, Yhdysvalloissa. Projekti käynnistyi 1990-luvun alkuvuosina ja sen johdossa on toiminut kaiken aikaa Lester M. Salamon.

Projektilla on viisi tavoitetta: 1. Dokumentoida, millainen on vapaaehtoissektorin koko, rakenne ja rahoitus ja miten ne vaihtelevat maasta toiseen; 2. selittää, miksi tämä sektori poikkeaa kooltaan, koostumukseltaan, luonteeltaan ja rooliltaan maittain ja alueittain sekä tunnistaa tekijöitä, jotka edistävät ja rajoittavat nonprofit-sektorin kehitystä; 3. arvioida nonprofit-instituutioiden vaikutuksia ja merkitystä; 4. edistää tietämystä ja tietoisuutta näistä instituutioista tutkimustuloksia julkistamalla; sekä 5. edistää paikallisia valmiuksia alueen tutkimukseen tulevaisuutta silmällä pitäen.

Tutkimus on luonteeltaan vertaileva ja systemaattinen. Eniten maita oli Euroopasta; Pohjoismaista projektiin ovat osallistuneet Norja, Ruotsi ja Suomi. Tutkimusta varten laadittiin yhtenäinen käsitteistö ja lähestymistapa, jonka laatimiseen osallistuivat eri maiden tutkijat. Mukana olevien maiden tutkijat osallistuvat käsitteelliseen työhön, tutkimusstrategian laadintaan, jne. Ainakin 150 tutkijaa eri puolilla maailmaa on ottanut osaa tähän työhön. Projekti on konsultatiivinen: kuhunkin maahan perustettiin ohjausryhmä huolehtimaan tutkimuksen yhdenmukaisesta toteuttamisesta.

Projekti määrittelee ”kansalaisyhteiskunta-sektorin” tai ”kansalaisyhteiskunta-organisaation” viittaavan laajaan joukkoon organisaatioita, jotka ovat yksityisiä (siis valtion instituutiorakenteen ulkopuolella), jotka eivät ole pääasiassa kaupallisia eivätkä jaa voittoa johtajilleen tai jäsenilleen. Ne ovat itsehallinnollisia, ja ihmiset ovat vapaita tukemaan niitä ja liittymään niihin. Organisaatioilla viitataan sekä muodolliseen että epämuodollisiin rakenteisiin.

Projekti on tuottanut lukuisan määrän maakohtaisia raportteja kansalaisyhteiskunnasta ja joukon yhteenvetoraportteja. Ensimmäisessä vaiheessa 1996 eriteltiin kattavasti kahdeksaa maata ja lisäksi viittä muuta vähemmän kattavasti. Toinen laaja yhteenvetoraportti julkaistiin kolme vuotta myöhemmin ja se koskee 22 maata. Vuonna 2004 julkaistiin tähän saakka kattavin projektituotos: mukana tutkimuksessa on 36 maata kaikista maanosista. Siihen mennessä projekti oli tuottanut 52 kirjaa ja yli 250 julkaistua artikkelia., satoja työpapereita, maaraportteja ja esitelmiä. Projekti jatkaa toimintaansa ja haluaa tutkimustyön laajanevan erityisesti Afrikan, Lähi-Idän ja eteläisen Aasian maihin.

Aineistonhankinnassaan projekti on turvautunut virallisiin taloustilastoihin, nonprofit-organisaatioiden keskusjärjestöihin aineistonkerääjinä, se on teettänyt erikoistuneita survey-tutkimuksia nonprofit-organisaatioista ja käyttänyt väestöjä koskevia survey-tutkimuksia.

Projektin toinen pääyhteenvetoraportti ”Global Civil Society. Volume Two” (2004) 36 maan kansalaisyhteiskunta-sektorista tuotti seuraavanlaisia yleistuloksia. Nonprofit-sektori vastaa (1995-2000) 5,4 %:sta mukana olevien maiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta; kooltaan se vastasi Ranskan ja Italian suuruisia kansantalouksia. Nonprofit-sektorin palveluksessa oli 4,4 % taloudellisesti aktiivista väestöstä, palkattuja työntekijöitä oli 25,3 miljoonaa ja vapaaehtoisia 20,2 miljoonaa. Kansalaisyhteiskuntasektorissa esiintyy suurta vaihtelevuutta maiden välillä. Työntekijämäärällä mitattuna Hollannissa (14 % taloudellisesti aktiivista väestöstä), Belgiassa (11 %) , Irlannissa (10%) ja Yhdysvalloissa (10 %) on laaja kansalaisyhteiskuntasektori, kun taas se on minimaalisen ohut Meksikossa (0,4 %), Romaniassa (0,8 %), Puolassa ( 0,8 %) ja Slovakiassa (0,8 %). Suomi (5 %), Ruotsi (7 %) ja Norja (7 %) sijoittuvat ylempään keskiryhmään. Hieman yli puolet rahoituksesta tulee jäsenistön maksuista, kolmannes valtion avustuksista ja loput lahjoituksina yksityisiltä ja säätiöiltä sekä muista sen kaltaisista lähteistä. Vertailussa Suomi kuuluu rahoituspohjaltaan jäsenmaksukeskeisiin maihin, mikä tarkoittaa, että järjestöjen rahoitusriippuvuus valtiosta on vertailussa pieni (jäsenmaksujen osuus 58%, valtionavustusten 36 % ja säätiöiden yms. 6%) . Rahoituslähteet vaihtelevat suuresti toimialoittain.

Kansalaisyhteiskuntasektori on kolme kertaa laajempi pitkälle kehittyneissä maissa kuin kehitysmaissa ja transitiomaissa. Kuitenkin maakohtainen vaihtelevuus on suurta. Tarkempi erittely osoitti myös, että palkkatyö ja vapaaehtoistyö näyttävät tukevan toisiaan. Mitä suurempi palkallisen työn sektori kansalaisyhteiskunnassa esiintyy, sitä laajempi on myös vapaaehtoissektori. Tulos haastaa sen käsityksen, että palkkatyö korvaisi vapaaehtoisosallistumista kansalaisyhteiskunnassa. Pohjoismaat muodostavat kuitenkin poikkeuksen. Niissä on suhteellisen laaja vapaaehtoissektori ja melko ohut palkallisen työn sektori kansalaisyhteiskunnassa. Pohjoismailla on yhteiskunnallisten liikkeiden pitkä historia, ja valtio on liikkeiden vaatimuksesta ottanut jo kauan sitten huolehtiakseen pääosasta palveluita. Pohjoismaiden kansalaisyhteiskuntaa luonnehditaan ekspressiivis-keskeiseksi yleisemmän palvelukeskeisyyden sijasta.

Projektin Suomen osuudesta on vastannut professori Voitto Helander Åbo Akademista. Hänen yhdessä Harri Laaksosen kanssa vuonna 1999 julkaisema, projektin toiseen tutkimuskierrokseen liittynyt ”Suomalainen kolmas sektori. Rakenteellinen erittely ja kansainvälinen vertailu” on laaja-alaisin Suomessa tehty ei-voittoa tavoittelevan sektorin luotaus. Raportin näkökulmana on kolmannen sektorin ”erityinen rooli yhteiskunnan palveluiden tuottajana”.

Kirjallisuutta aiheesta

Helander, Voitto, ja Laaksonen, Harri. 1999. Suomalainen kolmas sektori. Rakenteellinen erittely ja kansainvälinen vertailu. Helsinki: Sosiaali- ja Terveysturvan Keskusliitto.

Salamon, Lester M. ja Anheier, Helmut K. 1996. The Emerging Nonprofit Sector: An Overview. Manchester: Manchester University Press.

Salamon, Lester M., Anheier Helmut K. (toim.).1997. Defining the Nonprofit Sector: A Cross-National Analysis. Manchester: Manchester University Press.

Salamon, Lester M., Anheier, Helmut K., List, Regina, Toepler, Srefan, Sokolowski, Wojchiech S. et. al.1999. Global Civil Society. Dimensions of the Nonprofit Sector. Baltimore: The Johns Hopkins Center for Civil Society Studies.

Salamon, Lester M., Sokolowski, Wojciech S. et. al. 2004. Global Civil Society. Dimensions of the Nonprofit Sector. Volume Two. Bloomfield: Kumarian Press. http://www.jhu.edu/~cnp/about/index.html (3.9.2008)

Esa Konttinen