NIMBY

NIMBY

NIMBY on akronyymi, kirjainsana, jonka historiallisesta taustasta on eriäviä käsityksiä. Tämä "Not In My Backyard" juontaa juurensa joissain lähdeteoksissa Yhdysvaltain Love Canal asuinalueen tapahtumiin vuonna 1978. Tuolloin paikallisesta protestista alkanut tapahtumasarja myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden sijoittamista vastaan levisi ympäri Yhdysvaltoja. Näitä paikallisia ympäristökiistoja (ja niissä toimivia paikallisia ympäristöaktivismin pioneereja) olisi tämän tulkinnan mukaan ryhdytty kutsumaan nimby-ilmiöksi. Toinen näkökulma termin taustoihin tulee ydinvoimateollisuuden kehityksestä. Termin oletetaan keksityn Yhdysvaltain ydinvoimateollisuutta edustavan American Nuclear Society johdon toimesta 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Lähihistoriaan kytkeytyvien tapahtumien lisäksi ajassa voisi mennä hyvinkin pitkälle taaksepäin ja etsiä erilaisia paikallisia vastustusliikkeitä. Esimerkiksi 1700- ja 1800-luvun teollinen vallankumous tuotti Englannissa paikallisia vastustusliikkeitä, joista käytetään nimitystä yleisnimitystä Luddismi. Ne tosin liitetään pikemminkin teknis-teollisen kehityksen vastustukseen ja koneiden rikkomiseen kuin yksittäisen hankkeen vastustukseen. Termi liitetään myös henkilöihin, jotka 1800-luvun Iso-Britanniassa valittivat kanavasysteemin rakentamisesta aiheutuneista häiriöistä kanavainsinööreille.

Suomalaiseen julkiseen keskusteluun nimby hivuttautui 1990-luvulla. Tätä ennen keskustelu tämäntyyppisistä kiistoista on käyty toisenlaisten termien alla. Kuten suomalaisissa ympäristökiistojen tutkimuksissa on dokumentoitu, kiistoista on puhuttu ympäristöliikehdintänä, milloin taas ympäristökonflikteina tai kansalaisaloitteina. Olisiko niin, että laajemman ympäristöliikehdinnän laannuttua ja institutionalisoitua, on paikallisia asukasliikehdintöjä vaikea enää liittää osaksi laajaa liikehdintää? Näin niiden paikallisuus ja pisteittäisyys korostuu muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa ja käyttöön otetaan termi nimby.

Termi on vakiintumassa. Käsitteen akateeminen erittely on osaltaan reaktio tapahtumassa olevaan tosiasiaan, mutta osaltaan se on edistämässä sanan vakiintumista. Sanan käyttö ei kuitenkaan ole ongelmatonta muun muassa siksi, että sille annetaan eri yhteyksissä erilaisia määritelmiä. Termillä voidaan tarkoittaa muun muassa:

1. 1. omalle asuinalueelle suunnitellun yleisesti hyödyllisen, mutta epämiellyttäväksi, ei-toivotuksi tai vaaralliseksi koetun projektin paikallista vastustamista,
2. 2. Halveksuvaa, väheksyvää tai jopa humoristista asennoitumista niitä itsekkääksi koettuja henkilöitä tai ryhmiä kohtaan, jotka vastustavat eri projekteja tai yhteiskunnallista kehitystä esimerkiksi ympäristö- tai terveyssyistä,
3. 3. Suunnitellun hankkeen vaikutusalueella asuvien henkilöiden perusteltuja näkemyksiä siitä, että häiritseväksi koettu palvelu tai laitos on tarkoitettu palvelemaan muualla asuvien ihmisen tarpeita (esim. maantiet, voimalaitokset, asuntolat, vankilat tai huumevierotusklinikat),
4. 4. Paikallisten asukkaiden tietynlaista itsekkyyttä tai kyvyttömyyttä irroittautua hyvin rajoittuneesta näkökulmastaan suhteessa kyseessä olevaan kehittämis- tai rakentamishankkeeseen,
5. 5. Maankäyttökonfliktin tai -kiistan yksinkertaista selitysmallia, jossa alueen asukkaiden vastustus tulkitaan paikallisen väestön nurkkakuntaisiksi asenteiksi uusien ulkopuolelta tulevien aloitteiden suhteen.
6. 6. Paikallisen väestön kansalaistoimintaa, jossa pyritään vaikuttamaan päätöksentekoon ettei jonkin kielteiseksi koettu hanke toteudu esitetyllä alueella, esitetyssä laajuudessa tai esitetyllä tavalla.

Nimbyä ei voi pitää äärimmäisenä reaktiona, sillä tyypillisesti vastustus kanavoituu normaaleihin demokraattisiin uomiin. Tiedottaminen, vaikuttaminen, adressit, painostaminen ja lobbaus kuuluvat keinovalikoimiin. Harvemmin nimbyilyssä tartutaan lain rikkomiseen saati sitten väkivaltaan tai toisten omaisuuden tuhoamiseen. Siivilivastarinta ja virkavallan passiivinen vastustaminen tosin saattavat joissain tapauksissa olla käytössä.

On syytä olla varovainen nimby-ilmauksen käytön suhteen. Sitä käytetään usein populistisena media-ajan iskulauseena, joka kiteyttää kenties monimutkaisen asian muutamaan merkitykseen. Usein se myös painottaa harhaan johtavalla tavalla vain suunnittelijoiden tai hankkeiden edistäjien näkemyksiä vastustuksesta. Tarkempi tutkimus voi osoittaa, kuinka paikallisten asukkaiden näkemykset ovat paitsi oikeutettuja myös hankeen toteutusta edistäviä. Esimerkiksi jätteiden sijoittamisongelman sijaan asiaa voidaan tarkastella jätteiden tuottamisongelmana. Paikalliset vastustusliikkeet voivat omalta osaltaan edistää pitkäaikaisen vastuullisen politiikan muotoutumista.

Nimby-otsakkeen alla käytävässä "nimeämistaistelussa" on huomioitava se, kuinka vahvoja kognitiivisia, sosiaalisia ja moraalisia rakenteita ne tuottavat sekä se, kuinka vaikeata niiden vaikutuspiiristä on pyrkiä pois, oli sitten kyseessä yksittäinen kansalaisaktivisti, hallintovirkamies tai yrityksen edustaja. Ilmaus voi olla kansalaistoiminnan arvoa väheksyvä, koska siinä vastustuksen syyt palautetaan itsekkäisiin nurkkakuntaisiin etuihin ilman että niitä ryhdytään tarkemmin erittelemään. Se on kieleen perustavaa poliittista vallankäyttöä tapauksissa, joissa yhteisöillä voi olla hyvinkin perusteltuja näkemyksiä vastustukselleen. Nimby palauttaa monimutkaisen asian asennekysymykseksi hyväksyttävyydestä, kun kyse voi olla itsemääräämisoikeudesta, oikeudesta vaikuttaa päätöksentekoon tai edes oikeudesta tulla kuulluksi.

Nimby-tyylinen kielenkäyttö politiikan tekemisen tapana kaipaakin rinnalleen kiihkottomampaa kielenkäyttöä, jossa lähtökohtana on kenties suvaitsevampi suhtautuminen kansalaistoimintaan. Hallinnon, teollisuuden tai kaupan painotuksiin viittaavan termin rinnalla viljelläänkin tätä nykyä osallistumisen, osallistamisen, neuvottelun, vuorovaikutusmenettelyjen, deliberatiivisen demokratian, konsensuskonferenssien kaltaisia nimikkeitä, joilla asetelma paikalliset vastaan hankkeen edistäjät palautuu tasa-arvoisemmaksi dialogiksi.

Useasti nimbyssä on kyse kiintymyksestä kotiseutuun, joka ansaitsee tulla arvostetuksi sinällään aikana jolloin työvoiman vapaata liikkumista ja sosiaalisten kiinnikkeiden nopeaakin irrottamista pidetään työmarkkinoiden toimivuuden kannalta toivottavana. Asukkaiden "nimby-reaktio" voi myös olla lähtölaukaus kansalaisten omaehtoiselle oppimisprosessille. Se voi kypsyessään tuottaa kunnianhimoisia poliittisia ohjelmia, kuten ympäristöliikkeen historiasta olemme oppineet. Ympäristökonfliktien alkuvaiheissa ensimmäinen tehtävä toiminnan käynnistäville kansalaisille on hankkia tietoa ja opiskella tapausta, jotta voisi toimia vakuuttavasti hallinnon ja yritysmaailman kanssa. Paikallisesta vastuksesta voi kasvaa kansallisesti merkittäviä poliittisia uudistusliikkeitä, joilla on jopa yritysmaailmaa palvelevia sivuvaikutuksia (esim. vesien puhdistustekniikan kehittäminen puunjalostusteollisuudessa).

Asukkaiden nimby-vastustus voi kuitenkin myös kehittyä ilmiöksi, joka salpaa tehokkaasti yhteiskunnan dynaamisen kehitystyön ja vaatii paljon ylimääräisiä voimavaroja hankkeiden edistämiseksi. Yleinen ja yksityinenkin etu vaativat toimivaa sähköverkkoa, matkapuhelinverkkoa ja liikenneverkostoa, mutta voimalinjojen, matkapuhelinmastojen tai liikenneväylien sijoittamista esimerkiksi omille asuinalueille ei pidetä hyvänä. Neuvottelut, kaupankäynnit, kuulemistilaisuudet, asennetutkimukset sekä hallinnolliset tarkistus- ja oikaisuvaateet ovat omalta osaltaan hidastamassa merkittäviksi koettujen asioiden edistämistä. Krooninen nimby voi lisäksi tuottaa alueellisia vääristymiä. Koska useasti vastustusliikkeessä toimivat ovat hyvin koulutettuja vauraita keski- tai yläluokkaisia ihmisiä, lopputulos jatkuvasta nimbystä voi olla epätasainen alueellinen kehitys. Esimerkiksi Yhdysvalloissa environmental justice –liike viittasi alun perin liikkeisiin, jotka vastustivat ympäristölleen vaarallisten laitosten lähes järjestelmällistä sijoittamista köyhien ja afroamerikkalaisten asuinalueille. Kun ei-toivotut hankkeet sijoittuvat niille alueille, joissa ei esiinny vastustusta ja joissa väestö syystä tai toisesta ei kykene tuottamaan vastustusliikettä, niin kehitys voi johtaa vähempi-osaisten ihmisten asuinalueiden huonontumiseen. Joissain tapauksissa vähempiosaisen väestön palvelujen sijoittamiskiistat päätyvät siihen, että jo entuudestaan leimautuneet asuinalueet saavat vastaanottaa leimaa vahvistavia toimintoja. Oikeutetuilta vaikuttavat syyt voivatkin olla vain sosiaalisesti hyväksyttäviä tekosyitä luokka-, kansallisuus-, vähemmistö- tai jopa rasistisille ennakkoluuloille.

Kirjallisuutta aiheesta

Becker, H. 1963. Outsiders: Studies in the Sociology of Deviance. The Free Press, New York.

Kopomaa, Timo, Peltonen, Lasse & Litmanen, Tapio. 2008. Ei meidän pihallemme! Paikalliset kiistat tilasta. Gaudeamus, Helsinki.

Riitta Kuparinen. 2005. "Ei meidän naapuriin" Tapaustutkimus asukasyhteisön suhtautumisesta kehitysvammaisten asuntolan rakentamiseen. Sosiaalityön väitöskirja. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, yhteiskuntapolitiikan laitos.

Lehtinen, Ari & Rannikko, Pertti. 1994. Pasilasta Vuotokselle. Ympäristökamppailujen uusi aalto. Gaudeamus, Helsinki.

Lehtinen, Ari & Rannikko, Pertti. 2003. Oikeudenmukaisuus ja ympäristö. Gaudeamus, Helsinki.

Smith, Eric R. A. N & Marquez, Marisela. 2000. The Other Side of the NIMBY Syndrome. Society & Natural Resources, Vol. 13, No. 3, s. 273-280.

Tapio Litmanen