Kansalaisuskonto

Kansalaisuskonto

Kansalaisuskonto-käsitteen isänä voidaan pitää valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseauta. Hän kirjoitti kansalaisuskonnosta vuonna 1762 teoksessaan Yhteiskuntasopimuksesta. Kansalaisuskonto sisältää hänen mukaansa ei niinkään uskonnollisia opinkappaleita vaan yhteistunteeseen kohdistuvia ajattelutapoja. Rousseaun mukaan kansalaisuskonnon myönteisiin opinkappaleisiin kuuluu kaikkivaltiaan jumaluuden olemassaolo, tuleva elämä, yhteiskuntasopimuksen ja lakien pyhyys, oikeamielisten onni ja pahojen rankaiseminen. Kielteisiä opinkappaleita on vain yksi: suvaitsemattomuus.

Nykyään kansalaisuskonto-käsite liitetään ennen kaikkea amerikkalaiseen sosiologiin Robert Bellahiin. Hän määritteli vuonna 1967 julkaistussa Civil Religion in America –artikkelissaan amerikkalaisen kansalaisuskonnon olevan julkinen uskonnollinen ulottuvuus, joka ilmenee erinäisissä uskomuksissa, symboleissa ja rituaaleissa. Kansalaisuskonto viittaa tiettyihin uskonnollisen orientaation elementteihin, jotka suurin osa amerikkalaisista jakaa keskenään. Vaikka amerikkalaisessa kansalaisuskonnossa onkin monia kristinuskoon viittaavia elementtejä, ei se Bellahin mukaan ole kristinuskoa, vaan kansalaisuskonto on kirkoista erillinen ja kulttuuriselta laadultaan leimallisesti amerikkalainen. Näin ollen kansalaisuskonnon jumala ei ole kristillinen Jumala. Kansalaisuskonto ei myöskään ole amerikkalaisen kansakunnan palvontaa. Moni tutkija on käyttänyt kansalaisuskonto-käsitettä tutkiessaan myös muita kuin amerikkalaista yhteiskuntaa, ja Bellah itse on kirjoittanut jopa maailman kansalaisuskonnon mahdollisuudesta.

Bellah tarkastelee artikkelissaan ennen kaikkea presidenttien virkaanastujaispuheita ja pyrkii niiden kautta osoittamaan kansalaisuskonnon elementtejä. Hän huomioi muun muassa sen, miten presidentit viittaavat puheissaan jumalaan. Tämä amerikkalaisen kansalaisuskonnon keskeinen symboli liittyy Bellahin mukaan enemmän lakiin, järjestykseen ja oikeudenmukaisuuteen kuin pelastukseen ja rakkauteen. Jumala on aktiivisesti osallisena historiassa, ja hänellä on erityinen kiinnostus Amerikan kansaa kohtaan. Kansalaisuskonnolla on myös omat pyhät tekstinsä; Amerikan tapauksessa sellaisina ovat toimineet itsenäisyysjulistus ja perustuslaki. Sisällissodasta lähtien amerikkalaiseen kansalaisuskontoon on liittynyt uhraamisen, kuoleman ja uudelleensyntymisen teemat, jotka henkilöityvät etenkin Abraham Lincolniin.

Bellahin artikkeli Civil Religion in America herätti runsaasti innostusta ja keskustelua sosiologien ja muiden uskonnontutkijoiden keskuudessa, ja keskustelu jatkui vilkkaana aina 1980-luvun alkupuolelle saakka, jonka jälkeen se alkoi laantua. Kansalaisuskonto-käsitettä myös kritisoitiin. Joidenkin mukaan kansalaisuskonto ei sanana kuvannut parhaalla mahdollisella tavalla tutkittavana olevaa ilmiötä, toisten mukaan kansalaisuskonto oli Bellahin keksintöä. Hänen työtään on myös kuvattu sosiologian sijaan poliittiseksi teologiaksi tai ideologiaksi, ja Bellahin on sanottu halunneen kansalaisuskonto-käsiteen kautta elvyttää protestanttisia uskomuksia. Bellah koki, että kansalaisuskonnosta käydyt kiistat keskittyivät liiaksi käsitteen määrittelyyn, ja hän onkin myöhemmin 1980-luvun taitteessa todennut olleensa valmis luopumaan koko kansalaisuskonto-sanasta. Häntä häiritsi erityisesti se, että paikoin hänen kuvaamansa ilmiö samastettiin valtion palvontaan.

Bellah on kirjoittanut kansalaisuskonnosta myös vuoden 1967 artikkelin jälkeen; esimerkkeinä voidaan mainita vuonna 1975 julkaistu The Broken Covenant, sekä vuonna 1980 yhdessä Phillip E. Hammondin kanssa julkaistu Varieties of Civil Religion, jota Bellah on kutsunut joutsenlaulukseen kansalaisuskontoon liittyen.

Kirjallisuutta aiheesta

Bellah, Robert N. 1967: Civil Religion in America. Daedalus. Journal of the American Academy of Arts and Sciences. 96. 1-21.

Bellah, Robert N. 1992 (1975): The Broken Covenant. American Civil Religion in Time of Trial. Second Edition. Chicago and London: The University of Chicago Press.

Bellah, Robert N. and Hammond, Phillip E. 1980: Varieties of Civil Religion. San Francisco: Harper & Row, Publishers.

Mathisen, James A. 1989: Twenty Years After Bellah: Whatever Happened to American Civil Religion? Sociological Analysis. 50:2. 129-146.

Rousseau, Jean-Jacques 1997 (1762): Yhteiskuntasopimuksesta eli valtio-oikeuden johtavat aatteet. 3. painos, ensimmäinen suomenkielinen 1918. Hämeenlinna: Karisto Oy.

Johanna Konttori