Sijainti: Pääsivu Sanasto Sanat-kansio Haktivismi

Haktivismi

Haktivismi

 

Haktivismilla (hacktivism) tarkoitetaan tiekone- ja verkkovälitteisen aktivismin eri muotoja, useimmiten internetissä. Termi koostuu sanoista hakkeri (hacker) ja aktivismi (activism). Haktivismi on muodostunut omaksi haarakseen kansalaisaktivismin tutkimuksessa, mutta termi on edelleen vakiintumaton käsitteellisesti. Syynä on se, että toisaalta kansalaisaktivismi voi käyttää hakkerien kehittämää keinovalikoimaa ja toisaalta hakkerit voivat edistää omia intressejään.

 

Usein haktivismilla viitataankin yhteiskunnallisiin liikkeisiin, jotka ottavat haltuunsa ja käyttöönsä tietoverkkojen mahdollisuudet keinovalikoimassa joko omatoimisesti tai hakkerien avustamana (McCaughey & Ayers 2003). Esimerkiksi Meksikon zapatistat ottivat internetin käyttöönsä 1994 yhtenä varhaisimmista. Tällaisessa haktivismissa teknologialla on siis ensisijaisesti vain välineellinen rooli eikä teknologian käyttö sinänsä eroa itsetarkoituksellisesti muusta yhteiskunnallisten liikkeiden keinovalikoimasta. Toisaalta esimerkiksi Tim Jordan (2008) määrittelee haktivismiksi toiminnan, joka on mahdollista ainoastaan netissä ja hyödyntää teknologian manipulaatiota eli on riippuvainen teknologisesta asiantuntemuksesta. Vastaavasti hakkerit itse mieltävät haktivismin aktivismiksi, jossa vastustetaan teknologiaan ripustettuja asiakysymyksiä, kuten internet-sensuuri (Hintikka 2007).

 

Termin määrittelyhaastetta kuvaa se, että haktivismina nähdään esimerkiksi www-palveluihin murtautuminen ja niiden sotkeminen (defacing) sekä www-palvelujen alasajo eli palvelun kuormittaminen siten, ettei se enää vastaan pyyntöihin (Denial of Service; DoS). Toisaalta Cult of the Dead Cow -hakkeriryhmää (cDc) pidetään monissa lähteissä termin keksijänä. cDc taas nimenomaisesti vastusti tällaista helpohkoa sabotointia. Sen 'aidot' haktivistit ohjelmoivat työkaluja kansalaisten vapaalle mielipiteenmuodostukselle, kuten Peekabooty-sovelluksen, joka ohittaa internet-palomuureja esimerkiksi Kiinassa.

 

Sandor Vegh (2003, 71-72) jaottelee tietoverkoissa tapahtuvan aktivismin kahteen päätyyppiin: internet-vahvisteiseen ja internet-perustaiseen. Edellisellä hän tarkoittaa aktivismia, jossa internetiä käytetään pikemminkin ylimääräisenä kommunikaatiokanavana tai tietoisuuden levittämisessä. Jälkimmäinen on mahdollista vain internetissä kuten Jordankin esittää.

 

Taustaa

 

Haktivismin juuret ulottuvat 1960-70-luvun sodanvastaisen opiskelijaliikkeen sekä hakkerikulttuurin leikkauspisteisiin Yhdysvalloissa, kuten Berkeley. Esimerkkinä tästä vaikka Drop City–kupukylähanke vuosina 1965-75, joka yritti yhdistää huipputekniikan ja yksinkertaisen elämän. Theodore Roszakin mukaan osa aktivisteista oli ’sissihakkereita’ eli ’yhteiskunnallisesti valveutuneita’ hakkereita. 1970-luvun puolivälissä hakkerikulttuuri alkoi palata takaisin alkuperäiseen manifestiinsa informaation vapaasta saatavuudesta ja toisaalta uusilla yhteiskunnallisilla liikkeillä ei ollut enää samanlaisia siteitä hakkereihin. Esimerkiksi Suomessa 1980-luvulla oli nähtävissä jopa teknologiavastaisuutta ja tuolloin perustetussa vaihtoehtoverkossa GreenNetissä oli vain muutama suomalainen.

 

Haktivismin yhtenä uutena rajapyykkinä voidaan pitää Tiananmenin ilmiantopuhelimien tukkimista globaalisti 1989. Protesti organisoitiin internetin usenet-foorumeilla ja puhelimiin soitettiin tauotta. Yhteiskunnallisten liikkeiden haktivismi alkoi yleistyä internetin myötä 1990-luvulla. Toisaalta erilaiset hakkeriryhmät keksivät mitä mielikuvituksellisimpia tapoja protestoida. Esimerkiksi ®™ark-preformanssiryhmä (artMark) vaihtoi kahdensadan Barbie- ja Ken-nukkejen puhesyntetisaattorit ja veivät ne joulun alla lelukauppoihin. Yes Men varasi WTO-organisaation verkko-osoitteen ja sai useita arvovaltaisia puhujakutsuja. Kuvitteellinen WTO:n edustaja kävi Suomessakin tekstiiliteollisuuden vuosiseminaarissa 2001 ja tapaus pääsi valtakunnan otsikoihin. Graham Meikle kutsuu näitä protestoinnin muotoja taktiseksi mediaksi, jossa pyritään maksimoimaan julkisuus innovatiivisesti, mutta taustalla on hakkeriajattelu.

 

Globalisaatio-liikkeen myötä internet oli jo muuttunut yhteiskunnallisten liikkeiden mobilisointi- ja organisoitumiskanavaksi (Lappalainen 2005). Esimerkiksi Seattlen 1999 WTO-protesti koordinoitiin erittäin tehokkaasti monipuolisella teknologian käytöllä ja se yhdisti uudella tavalla tyystin erityyppisiä liikkeitä.

 

Nykytila

 

Yhteiskunnallisille liikkeille on kertynyt jo siinä määrin osaamista tietoverkkojen keinovalikoimasta, että hakkereiden työkalupakkia ei välttämättä enää tarvita. Kiinnostavaa on, että hakkerit ja vapaan internetin kannattajat ovat alkaneet aktivoitua poliittisesti kohti edustuksellista demokratiaa. Esimerkiksi Ruotsin Piratpartiet vastustaa kaupallisia tekijänoikeuksia. Se sai perustamisvuonnaan 2006 Ruotsin eduskuntavaaleissa 0,63 % äänistä ja ylti kymmeneksi suurimmaksi puolueeksi ohittaen ensiyrittämällä monia vakiintuneita pienpuolueita. Piratpartiet myös muistuttaa perinteisiä puolueita. Se on rekisteröity ja sillä on hallitus, alueelliset yhteyshenkilöt ja reilut 8 000 rekisteröityä jäsentä eri järjestöt huomioiden. Toisaalta sen kannattajat tekevät erilaisia iskuja internetissä.

 

Haktivismitutkimusta voidaan pitää erillisenä tutkimusalueena. Mutta sitä mukaa kun liikkeiden teknologiataidot lisääntyvät ja toisaalta hakkerit osallistuvat politiikkaan, niin käsite liudentuu jatkuvasti. Ajan myötä kun internet on täysin integroitunut arkiseksi osaksi keinovalikoimaa, niin erillistä termiä ei välttämättä edes tarvita, vaan haktivismi voidaan nähdä yhtenä ilmiönä informaatioyhteiskunnan murrosvaiheessa.

 

Kirjallisuutta aiheesta

 

Hintikka, Kari A. (2007) Kotimainen päänavaus internet-aktivismista. Kirja-arvio. Sosiologia 2007 : 2.

Jordan, Tim (2008) Politics and the Internet. Politiikka 47:2.

Lappalainen Pertti (2005) Verkolla valtaa. SoPhi 98. Minerva Kustannus Oy.

McCaughey, M. & Ayers, M. D. (toim.) (2003) Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. Routledge, New York.

Meikle, Graham (2002) Future Active: Media Activism and the Internet. Routledge, New York, London.

Roszak, Theodore (1992) Konetiedon kritiikki. Arthouse, Jyväskylä.

Vegh S. (2003) Classifying Forms of Online Activism. The Case of Cyberprotests against the World Bank. In McCaughey, M. & Ayers, M. D. (toim.) (2003) Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. Routledge, New York.

 

Kari A. Hintikka

  • Jyväskylän yliopisto - Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos - PL 35 (MaB) - 40014 Jyväskylän yliopisto - Puh. (014) 260 1211 (vaihde) - Fax. (014) 260 2535