Sosiaalinen media
Sosiaalinen media
Sosiaalisella medialla (social media) tarkoitetaan internetin uusia palveluita ja sovelluksia, joissa yhdistyy käyttäjien välinen kommunikaatio ja oma sisällöntuotanto. Sosiaaliselle medialle ei ole vakiintunutta määritelmää, vaikka itse käyttö on yleistynyt nopeasti muun muassa kansalaismediassa ja opetuksessa. Sosiaalisella viitataan yleensä ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja medialla informaatioon sekä kanaviin, joiden myötä sitä jaetaan ja välitetään. Sosiaalinen media eroaa perinteisestä joukkoviestinnästä muun muassa siinä, että käyttäjät eivät ole vain vastaanottajia, vaan voivat myös tehdä asioita: kommentoida, tutustua toisiin, merkitä suosikkeja, jakaa sisältöjä jne. Toiminta tuottaa lisää sosiaalisuutta, verkottumista ja yhteisöllisyyttä.
Sosiaalisen median tunnuspiirteitä ovat helppokäyttöisyys ja nopea omaksuttavuus, maksuttomuus ja mahdollisuus kollektiiviseen tuotantoon. Erilaisia välineitä on laaja kirjo, kuten audiovisuaalisen aineiston välittäminen (YouTube), ryhmätyökalut, ryhmätöimistosovellukset (Google Docs) sekä kollektiiviset tuotanto- ja julkaisualustat (wikit kuten Wikipedia).
Esimerkiksi St. Albansin kylä Iso-Britanniassa päätti vastustaa Tesco-kauppajätin saapumista internetin avulla. Kyläläisten mielestä kauppakeskus rikkoisi viktoriaanisen ajan kylän olemuksen. Kyläläiset jakoivat käsityksiään muun muassa blogissaan Google Bloggerissa, www-kampanjoilla ja -äänestyksillä, sähköpostilistoilla, Yahoo -ryhmissä, flickr -valokuvanjakopalvelulla sekä podcastilla eli äänivirtoina NowPublic.comissa ja järjestivät www-addresseja. Toiminnan myötä Tesco sekä supisti että viivästytti suunnitelmiaan.
Sosiaalisen median tyyppejä
Yksi tapa typologisoida ja jäsentää sosiaalista mediaa on käyttää parametreina yhtäältä sosiaalisuutta ja mediaa sekä toisaalta korostaako se yksilöä vai joukkoa (Hintikka 2007). Yksilön ja joukon välinen keskeinen ero on siinä, että edellisissä koko palvelun kiinnostavuus voi olla muutaman yksittäisen käyttäjien panoksen varassa. Jälkimmäisissä sisältöjä syntyy yksittäisestä ihmisestä riippumatta siitä osallistuuko hän, missä määrin ja missä vaiheessa. Monia sosiaalisen median työvälineitä voidaan käyttää sekä yksilöä että joukkoa painottaen esimerkiksi opetuksessa.
Yksilöä ja sosiaalisuutta korostavia ovat esimerkiksi sosiaaliset verkostopalvelut, kuten Facebook ja MySpace. Ne perustuvat verkostoitumiseen ja yhteisöllisyyteen, joiden myötä syntyy sisältöjä (user created content). Samanhenkiset voivat perustaa ryhmiä ja tuottaa esimerkiksi verkkokampanjoita ja -tapahtumia. Sosiaaliset verkostopalvelut tarjoavat esimerkiksi kansalaisliikkeille monipuolisia ja helppoja tapoja organisoitua ja verkostoitua.
Yksilöä ja mediaa korostavissa palveluissa sisällön tuotanto ja jakaminen tuottavat sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä, kuten valokuvien jakopalvelu flickr ja videioiden YouTube. Näissä palveluissa ihmiset voivat löytää samanhenkisiä ihmisiä ja ryhmiä esimerkiksi sisältöihin liitettyjen, käyttäjien määrittelemien vapaiden avainsanojen kautta.
YouTube-videopalvelun ja blogosfäärin väitetään ratkaisseen Yhdysvaltain senaatin vaalit 2006. Vallassaollut senaattori, republikaanien George Allen oli vahvassa johdossa, mutta solvasi julkisesti hänen vaalitilaisuuksiaan seurannutta videobloggaajaa. Yleisen arvion mukaan videoklipin tehokkaan leviämisen myötä Allenin paikka Virginian osavaltiosta meni demokraateille ja antoi heille ratkaisevan 51. paikan satapaikkaisessa senaatissa.
Sosiaalinen media ei rajoitu perinteisessä mielessä sisältöön vaan keskeinen osa sitä on www-palvelut, joissa käyttäjät tuottavat arvioita ja arvostuksia muiden sisällöistä (user generated content). Esimerkiksi del.icio.us on sosiaalinen kirjanmerkkipalvelu, johon jokainen voi tallentaa mielenkiintoisia www-linkkejä sen sijaan, että tallentaisi niitä omaan www-selaimeensa. Jokaisen kertaalleen löytämät linkit ovat heti muiden nähtävissä, mikä myös vähentää henkilökohtaista informaationkäsittelyn tarvetta ja turhaa työtä. Tätä toimintoa voidaan hyödyntää esimerkiksi, kun joukko ihmisiä haluaa muodostaa nopeasti kokonaiskuvan tietystä aiheesta tai kerätä yhteisen tausta-aineiston.
Blogosfääriä eli verkkopäiväkirjojen kokonaisuutta voidaan ajatella joukkoa ja sosiaalisuutta korostavana tyyppinä. Vaikka yksittäinen blogi on usein yhden ihmisen ylläpitämä, blogit linkittävät aktiivisesti toisiinsa ja kirjoittajat sekä lukijat kommentoivat toistensa blogeihin. Bloggaajat muodostavat tiheitä verkostoja muissa sosiaalisen median palveluissa.
Joukkotuotantoa edustavat esimerkiksi Digg ja Wikipedia. Edellinen on uutispalvelu, johon käyttäjät suosittelevat mielenkiintoisia www-sisältöjä, kuten uutisia ja tutkimuksia. Jälkimmäinen on avoin tietosanakirja, jota kuka tahansa voi muokata. Kuten muissakin sosiaalisen median palveluissa, sisältöön perustuvissa kollektiivipalveluissa käyttäjillä on yleensä profiili, jossa hän kertoo itsestään ja joka esittää käyttäjän aktiviteetteja palvelussa. Profiilien avulla käyttäjät tutustuvat toisiinsa ja voivat esimerkiksi muodostaa palvelun sisäisiä ryhmiä. Diggia ja Wikipediaa pidetään esimerkkeinä joukkoälystä (collective intelligence), jossa suuri joukko ihmisiä seuloo jonkin aiheen tai otantajoukon parhaimmiston (Surowiecki 2004). Wiki-tekniikoita on käytetty myös poliittisen toiminnan organisoimiseen, kuten Wikipuolue Suomessa 2006 tai yleisemmin avoin politiikka -liike (open politics).
Tausta ja kehitys
Internetiin on ollut alusta alkaen sisäänrakennettuna ominaisuudet kommunikointiin ja kollektiiviseen tuotantoon. Nämä toiminnallisuudet ovat myös mahdollistaneet internetin ripeän kehityksen, joka on perustunut pitkälti avoimen lähdekoodin (open source) ajatteluun.
Sosiaalisen median läpimurto alkoi 1993, kun Tim Berners-Lee julkaisi helppokäyttöisen graafisen www-selaimen. Se nosti internetin myös suuren yleisön ja liike-elämän tietoisuuteen, minkä myötä myös kaupalliset toimijat alkoivat kehittää internet-tekniikoita ja www-palveluita.
Monet sosiaalisen median piirteistä keksittiinkin jo 1990-luvun puolivälissä, kuten internet-työpöytä, joka vastaa pc:n perusnäkymää. Hitaat siirtonopeudet sekä työläys tallentaa internetiin hidastivat helppokäyttöisten ja graafisten sovellusten kehittymistä.
Kun vuosituhannen vaihteessa sekä laajakaista että internet-tallennustila alkoivat yleistyä, sosiaalisen median kehitys on ollut ripeää. Esimerkiksi suomalaisopettajat ovat jo pitkään hyödyntäneet tvt:aa (tieto- ja viestintätekniikka) opetuskäytössä internet-kehityksen kanssa rinnakkain ja nyt ottaneet käyttöön sosiaalisen median. Niinikään se sopii erittäin hyvin PBL- eli ongelmalähtöiseen oppimiseen (problem based learning).
Sosiaalisen median monimuotoisuutta kuvaa myös nk. yhteisömedia, kuten 1600 kyyjärveläisen Nopola News. Sen lukijoina, toimittajina ja valokuvaajina ovat lähtökohtaisesti jokainen kunnan asukas.
Kirjallisuutta aiheesta
Bruns, Axel (2008) Blogs, Wikipedia, Second Life, and Beyond: From Production to Produsage. Peter Lang Publishing.
Hintikka, Kari A. (2007) Web 2.0 - johdatus internetin uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry. http://www.tieke.fi/mp/db/file_library/x/IMG/20815/file/julkaisu_28.pdf.
Viitattu 15.6.2008.
Ranta, Pekka (2007) Sosiaalinen Media | SMOOT | AIKE. Joensuun yliopisto. http://peksujeff.wikispaces.com/sos_media. Viitattu 15.6.2008.
Rongas, Anne (2007) Sosiaalinen media opetuksessa - työvälineitä ja käyttöesimerkkejä. http://sosiaalinen.wikispaces.com/. Viitattu 15.6.2008.
Surowiecki, James (2004) The Wisdom of Crowds: Why the Many Are Smarter Than the Few and How Collective Wisdom Shapes Business, Economies, Societies and Nations. Little, Brown.
Kari A. Hintikka
