Yhdyskuntatyöstä yhteisösosiaalityöhön

Yhdyskuntatyöstä yhteisösosiaalityöhön

(Artikkeli perustuu e-oppikirjaan Roivainen, Irene (2004) Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat (Ks. Ellibs). Täydelliset viitteet ko. julkaisussa.)

Yhteisöllisen sosiaalityön juuret setlementtityössä

Yhteisöllisen sosiaalityön ammatilliseen perinteeseen liittyy keskeisesti setlementtiliike ja amerikkalaisen sosiaalityön uranuurtajan Jane Addamsin nimi (1860-1935). Setlementtitalon ideana oli asettua asumaan (to settle down) naapuruston keskelle. Addamsin ystävänsä Ellen Gates Starrin kanssa Chigagoon perustama Hull Housen setlementtitalo (v. 1889) toimi naapurustonsa keskuksena alueella, jossa asui pääasiassa työttömiä ja köyhiä maahanmuuttajia eri puolilta Eurooppaa. Hull Housessa ylläpidettiin yhteiskeittiötä ja toteutettiin sosiaali- ja yhdyskuntatyötä. Jane Addamsin yhteisöllinen sosiaalityö tulkitsi sosiaalisten ongelmien syitä yhteiskunnan rakenteellisina kysymyksinä ja asetti tavoitteekseen muutoksen aikaansaamisen ihmisten elinolosuhteissa. Fyysinen läsnäolo naapurustossa mahdollisti setlementeille omintakeisen tiedontuotannon, jonka lähtökohtana oli ajatus: ”ainoastaan elettyä voi ymmärtää ja tulkita toisille”. Luontevan ja täsmällisen tiedon perustana oli yksityiskohtainen perehtyminen naapuruston elämään ja ajatuksiin ja sille sensitiivinen ”sympaattinen tulkinta”. Tämä oli puolestaan perustana (asianajo)toiminnalle, jossa omaksuttua tietoa välitettiin viranomaisten suuntaan.

Addams ei julkaissut ainoatakaan yhtenäistä teoreettista esitystä setlementtityöstä, vaan keskittyi setlementtityön käytäntöjen kehittämiseen. Hull Housen puitteissa toteutettiin kuitenkin laajamittaista julkaisutoimintaa (esim. Hull House Maps and Papers) päättäjien ja paikallisten asukkaiden vakuuttamiseksi. Jälkipolvien tulkinnat Addamsin akateemisesta merkityksestä ovat olleet kiistanalaiset, mutta etenkin naistutkimuksen piirissä häntä on pidetty sosiologina, jolta Chicagon koulukunta sai vaikutteita kenttätyömenetelmien kehittämiseen. Addams oli myös rauhanaktiivi ja hän kirjoitti mm. teoksen Newer Ideals of Peace. Jane Addams sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1931.

Yhdyskuntatyö community work – käsitteen ja käytännön pohjoismaisena tulkintana

Kansainvälisesti tarkastellen ”yhteisötyöllä”(Community Work) on pitkät perinteet. Pohjoismaissa 1970-luvulla voimakkaasti kehittynyt yhdyskuntatyö on saanut vaikutteensa erityisesti brittiläisestä perinteestä, mikä puolestaan on hakenut teoriaperustansa 1950-luvulta alkaen amerikkalaisesta kirjallisuudesta. Brittiläisen yhdyskuntatyön juuret ovat yhtäältä kolonialistiseen perinteeseen pohjautuvassa hyväntekeväisyyspaternalismissa ja toisaalta radikaalin kollektiivisen yhteisötoiminnan perinteessä (työttömien liikkeistä sufragetteihin ja siirtomaavaltavastaiseen toimintaan). 1960-luvun puolivälissä community work liitettiin intellektuaalisesti sosiaalityöhön, vaikka käytännön tasolla yhdyskuntatyöstä oli tuolloin vielä vain vähän näyttöä sosiaalipalvelujärjestelmässä. Tätä kautta yhdyskuntatyöstä tuli sosiaalityön menetelmä ja sen avulla luotiin sosiaalityön ammatillisia valmiuksia. Yhdyskuntatyön strategiaa on sovellettu niin hyvinvointivaltion rakentamisen olosuhteissa 1960-luvulla kuin sen purkamisessakin 1980-luvulla uusoikeiston nousun ja sitä seuranneen Thatcherin hallintokauden aikana. (Popple 1995, 7-15)

Pohjoismaiseen keskusteluun Community Workin perustyömuodot omaksuttiin sellaisenaan, mikä näkyy myös suomalaisessa käsitteistössä: Community Development (naapurusto-/asukastyö), Community Organization (organisaatiotyö), Social/Community Planning (sosiaalinen suunnittelu) ja Community Action (painostustoiminta ja suoran toiminnan edistäminen). Sen sijaan vähemmän tunnettuja täkäläisissä käytännöissä ovat Community Education (yhteisökasvatus), Community Care (yhteisöhoiva), Feminist CW (feministinen yhdyskuntatyö) ja Black and Anti-rasist CW (anti-rasistinen/monikulttuurinen ykt).

Community work – käsitteen Pohjoismaisissa tulkinnoissa korostuu yhtäältä maantieteellisesti selkeärajainen alue, toisaalta sosiaalisen vuorovaikutuksen verkosto ja yhteisyys. Ruotsiksi termi on lokalsamhälle, norjaksi samfunn, myös suomalainen yhdyskunnan käsite painottuu (hallinnolliseen) puoleen. Pohjoismaista yhdyskuntatyötä on luonnehtinut myös vahva sidos hyvinvointivaltiolliseen palvelujärjestelmään ja erityisesti sosiaalityöhön ammatillisena käytäntönä. (Ronnby 1995, 86–87).

Suomeen yhdyskuntatyö välittyi käsitteenä ja käytäntönä muiden pohjoismaiden kautta [2]. Yhdyskuntatyöstä muodostui – yksilökohtaisen sosiaalityön ja ryhmätyön ohella – yksi modernisoituvan sosiaalityön työmenetelmä. Ensimmäisinä yhdyskuntatyöstä kirjoittivat Suomessa Gunvor Brettschneider, Lauri Tarvainen ja Georg Walls. Pohjoismaisia vaikutteita saatiin mm. Harald ja Gunnel Swedneriltä ja Kerstin Lindholmilta ja tanskalaiselta Ole Hermansenilta. Suorat anglosaksiset yhteydet olivat alkuvaiheessa vähäisiä. (Koskinen 2003, 217-218)

Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, yhdyskuntatyötä toteutettiin 1970-luvulla kerrostalovaltaisissa lähiöissä, jonne ”suuri muutto” oli 1960-luvun lopulta lähtien tuonut runsaasti väkeä maaseudulta. Tavoitteena oli yhtäältä sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy ja ”normaalien” sosiaalipalvelujen vieminen lähelle asukkaita. Toisaalta pyrittiin lisäämään asukkaiden keskinäistä vuorovaikutusta ja yhteyksiä viranomaisiin. Nämä kaksi tavoitetta ovat näkyvissä käsitteissä naapurustotyö (grannskapsarbete) ja painostustoiminta (samhällsarbete). Naapurustotyöllä pyrittiin edistämään asukkaiden viihtymistä uusilla asuinalueilla, painostustoiminnalla muuttamaan heidän elinolosuhteitaan. (Koskinen 1977; Satka 1994, 326-327; Yhdyskuntatyö 1974).

Yhdyskuntatyö laajeni ja vakiintui Suomessa 1970- ja 1980 -luvuilla ja se sai juridisen perustan sosiaalihuollon lainsäädäntöuudistuksessa 1980-luvun alkupuolella Sosiaalihuoltolaissa (17.9.1982/710) ja Sosiaalihuoltoasetuksessa (29.6.1983). Yhdyskuntatyöstä puhuttiin pohjoismaisen sosiaalityön piirissä suhteellisen yhtenäisesti 1980-luvun alkupuolelle asti, minkä jälkeen kussakin maassa kehittyivät omat kansalliset painotukset ja yhteispohjoismainen keskustelu yhdyskuntatyöstä hiipui (Turunen 2004, 74). Suomalaisessa sosiaalityössä yhdyskuntatyö menetti jo 1980-luvun lopulla merkitystään niin sosiaalityön käytäntönä kuin käsitteenäkin. Sen perustalle rakentuivat kuitenkin myöhemmin esimerkiksi alueellinen sosiaalityö ja rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityöstä yhdyskuntapainotteinen ajattelu välittyi 1980-luvulla myös kaupunki- ja kuntasuunnittelun aktiiviseksi osaksi.

Yhteisösosiaalityö ja CSW

Suomessa alettiin 1990-luvun lopulla puhua yhteisötyöstä ja sittemmin yhteisösosiaalityöstä. Käsite yhteisötyö otettiin käyttöön ensimmäisen kerran Suomen Setlementtiliiton Uusi yhteisötyö -hankkeessa (vv. 1998-2000). Samoihin aikoihin kehitettiin käsite yhteisösosiaalityö sosiaalityön ammatillista erikoisalakoulutusta suunniteltaessa. Tuolloin ajatuksena oli laajentaa alueelliseen yhteisöllisyyteen painottuvaa yhdyskuntatyön käsitettä tätä laajempiin kulttuurisiin ja institutionaalisiin yhteisöihin. Uudella käsitteellä ei ollut yhteyttä Community Social Work (CSW) –käsitteeseen.

Community social work CSW) syntyi ja yleistyi puolestaan anglosaksisessa sosiaalityössä 1980-luvun alussa samanaikaisesti uuden julkisjohtamisen myötä (New Public Management). Yhteistä perinteiselle yhdyskuntatyölle (CW:lle) ja CSW:lle on se, että ne lähtevät liikkeelle paikallisista voimavaroista, ei ulkoa tuoduista. Kuitenkin siinä missä perinteisellä yhdyskuntatyöllä ymmärrettiin työmuotoa, joka keskittyy erilaisiin epäkohtiin paikallistasolla ja organisoi ihmisiä kollektiiviseen muutostyöhön, on yhteisösosiaalityössä keskeistä palvelujen tehostaminen, epävirallisten verkostojen kehittäminen paikallistasolla ja varhaisen väliintulon mahdollistaminen. Uudessa alueellisen sosiaalityön konseptissa aluesosiaalityöntekijät vastaavat alueillaan sosiaali- ja hyvinvointipalvelujen palveluohjauksesta, neuvonnasta ja kumppanuudesta suhteessa muihin viranomaisiin ja kolmanteen sektoriin. Toisin kuin perinteisessä sosiaalityössä, jossa työntekijän katsotaan olevan vastuussa asiakkaiden ongelmien ratkaisemisesta, perustuu CSW jaettuun vastuuseen kansalaisten ja heidän verkostojensa kanssa. (Stepney & Evans 2000, 108-114)

Perinteiseen pohjoismaiseen yhdyskuntatyöhön verrattuna CSW toimii yksilölähtöisesti ja kytkeytyy kiinteämmin viranomaistyön asiakasprosesseihin. Sosiaalityön asiakastyössä käsitteeseen liitetään erilaiset menetelmälliset kombinaatiot yksilötyöstä ryhmätyöhön ja yhdyskuntatyyppiseen toimintaan. (Turunen 2004). Yhteisöllisessä sosiaalityössä tapahtunut käsitemuutos heijastelee paradigman muutosta modernista hyvinvointivaltiollisesta yhdyskuntatyöstä jälkimoderneihin yhteisöllisiin strategioihin. Kehitys on merkinnyt painopisteen muutosta julkisen sektorin toteuttamasta sosiaalityöstä kolmannelle sektorille. Samalla työn luonne on muuttunut universaalista, koko asuinalueeseen kohdistuvasta työstä tunnistettuihin kategorisiin asiakasryhmiin kohdistuvaksi sosiaalityöksi. Myös diskurssi sosiaalisten rakenteiden muuttamisesta on muuttunut yksilökohtaista voimavaraistamista ja elämänpolitiikkaa korostavaksi. (Roivainen 2008 a ja b)

Yhdyskuntatyötä on luonnehtinut näihin päiviin asti muuta sosiaalityötä vieläkin enemmän käytäntölähtöisyys ja heikko, hajanainen teorianmuodostus. Huolimatta sosiaalityön akatemisoitumisesta, on yhdyskuntatyöllä ollut vaikeuksia saavuttaa asemaa yliopistollisena opetus- ja tutkimusalana, mistä johtuen myös käsitteelliset tarkastelut eivät ole päässet kehittymään käytäntöjen myötä. (Turunen 2004)

Kirjallisuutta aiheesta

Hermansen, Ole F. (1975) Socialt arbete i närsamhället. En introduction. Lund: Wahlström & Widstrand.

Koskinen, Simo (2003): Suomalaisen yhteisösosiaalityön kehitys ja nykysuuntaukset. Teoksessa: Merja Laitinen & Anneli Pohjola (toim.): Sosiaalisen vaihtuvat vastuut, 206−236. Jyväskylä: PS-kustannus.

Roivainen, Irene & Nylund, Marianne & Korkiamäki, Riikka & Raitakari, Suvi (2008) Yhteisöt ja sosiaalityö – kansalaisen vai asiakkaan asialla. Jyväskylä: PS-kustannus.

Ronnby, Alf (1995) Mobilizing Local Community. Avebury: Aldershot and Brookfield.

Stepney, Paul & Popple, Keith (2008) Social Work and the Community. A Critical Context for Practice. Basingstoke: Palgrave Macmillan.

Strand Hutchinson, Gunn (painossa) Community Work in the Nordic Countries. New Trends. Oslo: Universitetsforlaget AS.

Turunen, Päivi (2004) Samhällsarbete i Norden. Diskursser och praktiker i omvandling. Växjö. Växjö University Press, Acta Wexionensia 47.

Irene Roivainen