Adam Smith – markkinoiden sivistävä vaikutus

Adam Smith – markkinoiden sivistävä vaikutus

Aikalaisensa Adam Fergusonin (1723-1816) ohella Adam Smith (1723-1790) oli skottilaisen valistuksen keskeinen kansalaisyhteiskuntateoreetikko. Heidän ajattelullaan on vahvoja yhteisiä juuria, kuten luonnonlain ja moraalisten tuntemusten näkökannat. Omaan aikaan ja yhteiskuntaan kiinnittyviä yhteisiä lähtökohtia edustavat poliittinen liberalismi ja vapaan kilpailutalouden ja työnjaon eteneminen. Yhteistä heille oli myös ihmisten toimintojen ei-tarkoituksellisten vaikutusten tähdentäminen historiankulussa. Kuitenkin heidän kansalaisyhteiskunnan käsitteensä erosivat toisistaan, ja Smithiä pidetään perustellusti porvarillisen kansalaisyhteiskunnan käsitteen kehittäjänä. Sen lähtökohtana ovat markkinatalouden toimintamekanismit.

Smithille ihmisten vapaa toiminta markkinoilla on kansalaisyhteiskuntaa stabilisoiva voima ja järjestäytyneen, sivistyneen kanssakäymisen edistäjä. Uusi kansalaisyhteiskunta on markkinoiden näkymättömän käden tuotetta: ihmisten itseintressin mukainen toiminta markkinoilla on itsessään sosiaalisen järjestyksen tuottaja ja tae. Adam Seligman (1992, 40) on huomauttanut, että Smithin käsitys on yhteneväinen David Humen kannan kanssa. − Eräät tutkijat (John Keane, Krishan Kumar) tähdentävät (Kumar 1993, 377) myös skottilaisen valistuksen kansalaisyhteiskuntakäsitteen poliittista luonnetta; se syntyi heidän mukaansa tärkeällä tavalla taistelussa despotismia vastaan.

Markkinoiden sivistävä vaikutus

Ihminen tekee työtä ja käy kauppaa paitsi kohentaakseen elämisen mahdollisuuksiaan myös saadakseen mielihyvää. Turhamaisuus ja erottautuminen muiden silmissä on ihmisten toiminnan tärkeä vaikutin. Mielikuvat vapaiden markkinoiden antamista mahdollisuuksista sosiaaliseen nousuun johtavat ihmiset hyväksymään markkinoiden pelisäännöt ja eriarvoisuuden. Se, miten muiden arvonannon tavoittelu näkyy ihmisten toiminnassa, riippuu hänen sosiaaliluokastaan. Sinnikkyys ja kova työnteko muiden hyväksynnän tavoittelussa on ennen muuta keski- ja alempien luokkien ominaisuus. Kun Fergusonin ajattelussa aito kansalaisyhteiskunta syntyy moraalisen huolen ja muista ihmisistä välittämisen (fellow-citizen) tuloksena, jopa moraalisen suuttumuksen seurauksena kaupallisen yhteiskunnan sisäiselle repivyydelle, niin Smithillä uusi kansalaisyhteiskunta muokkautuu vailla tällaista vastakohtaisuutta ihmisten käytännöllisessä toiminnassa markkinoiden järjestämien uudenlaisten vaihtosuhteiden olosuhteissa. Smith ajatteli, että markkinoiden toiminta on puolueetonta ja objektiivista. Markkinat takaavat ihmisten elämän järjestämisen asianmukaisella perustalla ketään syrjimättä. Ihminen toimii markkinoilla vapaana, itseään määräävänä yksilönä. Yhtä olennaista on, että ihmisten vapaa toiminta markkinoilla luo ja syventää luonnollisena kehityksenä ihmisten keskeistä työjakoa. Työnjako onkin Smithin yhteiskuntatalouden analyysin ydin. Uutta oli työnjaon ja markkinoiden yhdistäminen toisiinsa ja tämän kytkennän keskeinen asema teoretisoinnissa.

Erikoistuminen on edullista omaan etuun pyrkivässä taloudellisessa toiminnassa. Syventäessään taitojaan tuotteen valmistuksessa tai palvelun tuottamisessa, tuotteen tai palvelun laatu paranee ja tuottaja vahvistaa asemaansa kilpailussa muiden kanssa ja arvonantoaan muiden silmissä. Samalla ihmisten väliset suhteet tulevat uudella tavalla säädellyksi kasvaneen keskinäisen riippuvuuden seurauksena, jonka varsinainen syy erikoistuminen on. Tullessaan tarvetyydytyksessään entistä suuremmassa määrin riippuvaiseksi muista ihmisistä ihminen oppii tuntemaan järjestäytyneen toiminnan hyödyn itselleen. Uuden markkinayhteiskunnan sääntöihin sopeutuminen ja vapaa aloitteellisuus ovat yhtä kuin markkinoiden sivistävä vaikutus. Markkinoiden toiminta itsessään tuottaa tämän tuloksen.

Markkinoiden vapaa toiminta tuottaa uuden työnjaollisen yhteiskunnallisen järjestyksen, jonka perusluokkia ovat palkkatyöläiset, kapitalistit ja maanomistajat. Maa, työ ja pääoma konstituoivat uuden kansalaisyhteiskunnan ilman ihmisten keskenään solmimia edeltäviä sopimuksia. Fergusonin tavoin Smith sanoutui irti kansalaisyhteiskunnan sopimusteoreettisesta mallista. Kansalaisyhteiskunta sikiää ihmisten keskinäiseen hyötyyn perustuvasta käytännöllisestä toiminnasta.

Itsenäistyvä markkinakeskeinen kansalaisyhteiskunta . Skottilaisen valistuksen edustajana Smith ajatteli kansalaisten vapaan taloudellisen toiminnan muodostavan kansalaisyhteiskunnan ytimen, mikä oli uusi näkemys kansalaisyhteiskunnan teoretisoinnissa. Tähän liittyen tapahtui toinen suuri muutos kansalaisyhteiskuntaa koskevassa ajattelussa, valtion ja kansalaisyhteiskunnan eriyttäminen toisistaan. Ihmisten vapaa toiminta niin taloudessa kuin muuallakin kansalaisyhteiskunnassa tulee nyt varsinaiseksi kansalaisyhteiskunnan alueeksi, jonka pitää saada kehittyä omien lakiensa mukaisesti.

Markkinat ovat itse itseään korjaavia, kun ne saavat toimia ilman ulkopuolisten puuttumista. Valtion tehtäväksi jää avustajan ja häiriöttömän kehityksen takaajan rooli. Valtion tulee suojella kansalaisyhteiskuntaa ulkoisilta ja sisäisiltä vaaroilta. Valtion oikeudellisten instituutioiden tehtävänä on pakottavalla voimalla taata sopimusten pitävyys, omaisuuden suojaaminen ja vapauden ylläpitäminen.

Valtion tehtävänä on vapaan kilpailun aikaan saaman eriarvoisuuden suojaaminen. Toisaalta valtion tehtävänä on taata, että valta ja omaisuus eivät kasaudu liian harvojen käsiin. Sen tulee myös huolehtia sellaisista yleishyödyllisistä asioista, kuten siltojen ja teiden rakentamisesta, postilaitoksen toiminnasta, jne. Valtion tehtävänä on lisäksi sosiaalisten ongelmien tasoittaminen. Vaikka Smith puolusti vapaita markkinoita, oli hän huolissaan siitä, että moderni markkinayhteiskunta voi lisätä korruptiota ja johtaa laajoja työväenjoukkoja kurjuuteen sekä intellektuaaliseen ja sosiaaliseen alennustilaan. Valtion tehtävänä on estää tuollainen kehityskulku.

Adam Smith kuului niihin, jotka saattoivat päätökseen valtion ja kansalaisyhteiskunnan teoreettisen erkaantumisen pitkän tien. Antiikin kreikkalaisille ja roomalaisille valtiollinen poliittinen elämä oli kansalaisyhteiskunnan varsinainen ydin. Kirkko anasti tuon aseman itselleen Rooman luhistuttua. Uusien taloussuhteiden esiin murtautuminen ja feodalismin hajoaminen käynnisti eriytymiskehityksen myös teoreettisessa ajattelussa. Valtiolla oli Hobbesin ajattelussa keskeinen roolinsa, valtiota tarvittiin laajenevan privaatin alueen järjestyksen pitäjäksi ja uhkaavan kaaoksen estäjäksi. Yksilöiden ja erillisten ryhmien omaneduntavoittelun (itseintressin) vahvistuminen merkitsi Hobbesille kaaoksen uhkaa. Valtion tehtävänä oli ottaa tilanne hallintaan. Privaatin elämän alue vahvistui ja se asetti kehityksen hallitsemisen tehtävän.

Radikaalin askeleen kansalaisyhteiskunnan ja valtion eriytymisessä otti John Locke. Hän väitti valtion uhkaavan kansalaisyhteiskuntaa alistaessaan sen valtaansa. Omaisuus ja omistaminen itsessään olisivat järjestyksen tae, koska ihmisillä ei ole mitään syytä epäjärjestykseen kokiessaan omaisuutensa olevan turvassa. Oikeus omistamiseen oli ihmisten luonnollinen oikeus; ihmisillä oli aina oleva periaatteellinen oikeus työnsä tuotteisiin, kuului Locken liberalismin perusajatus. Valtion tehtäväksi jäi lähinnä omistusoikeuden turvaaminen ja toimiminen puolueettomana tuomarina ihmisten välisissä kiistoissa. Valtiolla oli poliittinen valta, ja niinpä valtio viime kädessä pystytti kansalaisyhteiskunnan (antoi sille perustuslaillisen toimintaluvan). Locken ajattelu oli Smithille tärkeä vaikutin.

Adam Smithin kansalaisyhteiskunta on modernin markkinayhteiskunnan toiminnallinen ydin. Se on työnjaollisesti eriytynyt kokonaisuus, jonka johtavana keskuksena ja moottorina on objektiivisesti ja puolueettomasti toimivat markkinat. Sen toimijat ovat vapaita omia pyrkimyksiään toteuttavia yksilöitä. Koska toimijat oppivat markkinoiden sääntöjen ja muiden erikoistuneen toiminnan olevan hyödyllistä heidän itsensä kannalta, he sosiaalistuvat järjestäytyneeseen yhteistoimintaan muiden kanssa.

Skottilaisen valistuksen kansalaisyhteiskunnan käsite vaikutti tärkeällä tavalla oman aikakauden ja 1800-luvun kansalaisyhteiskunnan teoretisointiin. Vuorovaikutus ranskalaisen valistuksen kanssa oli vahvaa. Samankaltaisuutta Smithin käsityksiin voi havaita muun muassa Tocquevillen myöhemmässä näkemyksessä vapaan, intressilähtöisen (partikularistisen) yhdistystoiminnan merkityksessä yhteiskunnalle; myös Tocqueville korosti pragmaattisen toiminnan seurauksia yhteiskunnan hyvinvoinnille, hän kuitenkin lähinnä vallan tasapainon näkökulmasta. Tietynlaisen vastakohdan niin Smithille (kuin myös Tocquevillelle) tarjosi Rousseaun universalismin korostus ja näkemys yhteiskunnan jäsenten omistautumisesta yleistahdolle aidon moraalisen kansalaisyhteiskunnan välttämättömänä ehtona.

Smithin kansalaisyhteiskunta-käsite poikkeaa olennaisesti tämä päivänä yleisestä käsityksestä, joka ymmärtää kansalaisyhteiskunnan paitsi valtiosta myös taloudesta erilliseksi alueeksi. Toisin kuin Smithin näkemys omana aikanaan markkinoista emansipatorisena uuden dynaamisen kansalaisyhteiskunnan tuottajana, monet tutkijat ovat tänään huolissaan kaupallisuuden leviämisestä vapaaehtoiseen järjestötoimintaan ja katsovat sen uhkaavan kansalaistoiminnan omaehtoisuutta..

Kirjallisuutta aiheesta

Ehrenberg, John .1999. Civil Society. The Critical History of an Idea. New York: New York University Press.

Seligman, Adam.1992. The Idea of Civil Society. Princeton: Princeton University Press.

Kumar, Krishan.1993. Civil Society: An Inquiry into the Usefullness of an Historical Term. The British Journal of Sociology 44 (3), 375-395.

Smith, Adam.2003. (alunperin 1759). Moraalituntojen teoria. Jyväskylä: Gummerus. Suomentanut Matti Norri.

Smith, Adam, 1933, alunperin 1776. Kansojen varallisuus. Helsinki: WSOY. Suomentanut Toivo T. Kaila.

Esa Konttinen