Uusi kolmas sektori

Uusi kolmas sektori

Kolmanteen sektoriin on lukuisissa eri lähteissä liitetty seuraavat asiat: Kolmannen sektorin muodostavat organisaatiot muotoilevat ja artikuloivat ihmisten yhteisiä kokemuksia, identiteettejä, elämäntapoja ja intressejä laajempiin yhteyksiin. Organisaatiot ovat verrattain autonomisia suhteessa markkinoihin ja valtioon/julkiseen sektoriin. Ne eivät tuota voittoa tai muutoin toimi yritysten kaltaisesti, eivätkä viranomaisten tai poliittisten apparaattien tai toimijoiden ohjauksessa. Kolmannen sektorin ”ytimeen” sijoittuvia yhdistyksiä ohjaavat niihin osallistuvat ihmiset ja ne syntyvät ja muotoutuvat pääosin viittaussuhteessa itseensä. Vuorovaikutuksesta muihin toimijoihin ne saavat rakennusaineksia oman toimintansa vahvistamiseen.

Nämä ajatukset kytkeytyvät ideaan kolmannen sektorin taloudellisesta puolesta, yhteisötalouteen. Yhteisötaloudelliseksi luetaan toiminta, joka ei tuota voittoa yksityisille omistajille, vaan se käytetään toiminnan uudistamiseen. Se hyödyttää merkittävästi paikallisyhteisöjä esimerkiksi työllistämisen ja peruspalvelujen tuotannon muodossa. Yhteisötalouden ajatellaan lisäävän yhteiskunnan koheesiota. Yhteisötalouden iskusanoja ovat voittoa tuottamattomuus, solidaarisuus ja yhteisöllisyys.

Lamanjälkeisessä tilanteessa Suomessa haluttiin etsiä uudenlaisia ratkaisuja peruspalvelutuotannon turvaamiseen ja työttömyystilanteen parantamiseen. Tässä ”käännöksessä” kolmas sektori ikään kuin keksittiin uudelleen. Työvoima- ja sosiaalialan hallinnossa sitä alettiin merkityksellistää potentiaalisena palvelutuotannon ja työllisyydenhoidon alueena sekä niitä koskevien innovaatioiden kasvualustana. 1990-luvulla suomalaisella kolmannella sektorilla tehtiin laajoja kokeiluja työllisyyden, uusosuustoiminnan ja palvelujärjestelmän kehittämisen alueilla. Näistä aineksista muodostui ”uusi kolmas sektori”.

Uusi kolmas sektori ei perustu ensisijaisesti vapaaehtoisuudelle, intressi- ja identiteettipolitiikalle tai kansalaisyhteiskunnan aseman vahvistamiselle. Niiden sijaan kolmannen sektorin uusia arvoja ovat muun muassa julkisella sektorilla määriteltyyn palvelutarpeeseen vastaaminen sekä kilpailukyky ja sen edellyttämä organisatorinen tehokkuus. Toisin sanoen kolmatta sektoria määritellään entistä enemmän julkisen sektorin ja markkinoiden kielellä sekä niiden odotusten mukaisesti.

Taulukko 1: Perinteinen ja uusi kolmas sektori.

Uuteen kolmanteen sektoriin katsotaan kuuluvaksi esimerkiksi sellaisia sosiaali- ja terveyspalvelujen kentällä toimivia yhdistyksiä, jotka niveltyvät osaksi julkista palvelutuotantoa ja tavoittelevat – ainakin jossain määrin – liikevoittoa. Tällaiset yhdistykset asettuvat samalle viivalle palveluja tuottavien yritysten kanssa esimerkiksi ostopalveluista kilpailtaessa. Palveluja ostavat julkisen sektorin tahot odottavat uudelta kolmannelta sektorilta taloudellista rationaalisuutta, tehokkuutta, ammattimaisuutta ja kykyä verkostoitua sidosryhmien kanssa. Palveluja tuottavien ja yritysmäisesti toimivien yhdistysten toimihenkilöstö muodostuu yleensä palkatuista koulutetuista ammattilaisista kuten esimerkiksi valmentajista, sosiaalityöntekijöistä, kouluttajista, mielenterveystyöntekijöistä ja terveydenhoitajista, mutta enenevässä määrin myös liiketaloudelliseen johtamiseen erikoistuneista asiantuntijoista.

Juridiselta muodoltaan uuden kolmannen sektorin toimijat voivat olla perinteisen kolmannen sektorin organisaatioiden tavoin yhdistyksiä tai säätiöitä mutta myös sosiaalisia yrityksiä. Monien tällaisten toimijoiden omistajat ja hallinto voivat jakautua usean sektorin (yksityinen, julkinen, kolmas) alueelle, ja toisinaan niitä kutsutaan verkosto-organisaatioiksi. Jakoa perinteiseen ja uuteen kolmanteen sektoriin on vahvistanut joidenkin hallinnon edustajien ja tutkijoiden keskuudessa levinnyt ajatus uudesta yhdistyslainsäädännöstä, jossa verkosto-organisaatioperiaatteen mukaisesti johdettuja markkinoille hyödykkeitä tuottavia yhdistyksiä varten saatettaisiin voimaan erillinen lainsäädäntönsä, joka määrittelisi niitä suhteessa yrityksiin ja julkisiin organisaatioihin.

Kirjallisuutta aiheesta

Grönberg, Ville (toim.) (2004) Yhteisötalous ja sosiaalinen yrittäjyys. Helsinki: Stakes.

Huotari, Tiina, Pyykkönen, Miikka & Pättiniemi, Pekka (2008): Sosiaalisen ja taloudellisen välimaastossa. Tutkimusnäkökulmia suomalaiseen sosiaaliseen yritykseen. Helsinki: STKL.

Möttönen, Sakari ja Niemelä, Jorma (2005): Kunta ja kolmas sektori. Jyväskylä: PS-kustannus.

Miikka Pyykkönen