Sijainti: Pääsivu Tutkimus Sanasto Sanat-kansio Maailmankansalaisuus

Maailmankansalaisuus

Maailmankansalaisuus (globaali kansalaisuus, kosmopolitanismi)

 

Maailmankansalaisuuden käsitteen juuret löytyvät kansalaisuuden poliittisista ja filosofisista perinteistä, jotka ovat jo Antiikin Kreikan ajoista määrittäneet yksilöiden ja yhteisöjen välisiä hallitsemisen ja hallittuna olemisen muotoja. Stoalaisuus on näistä varhaisista ajatussunnista merkittävimpiä. Maailmankansalaisuudella ei ole kuitenkaan tarkasti määriteltyä kiinnekohtaa samalla tavalla kuin kansallisvaltion jäsenyyteen perustuvalla kansalaisuudella tai muilla tavoin rajatuilla kansalaisryhmillä ja yhteisöillä. Maailmankansalaisuuden merkitys myös vaihtelee käyttöyhteydestä riippuen. Kosmopolitanismilla ja globaalilla kansalaisuudella viitataan synonyymisesti maailmankansalaisuuden eri ulottuvuuksiin.

 

Yksilön näkökulmasta maailmankansalaisuudella viitataan usein yksilön identiteettiin osana ympäröivää maailmaa, jossa yksilön kyky sopeutua ja toimia kansainvälisissä ympäristöissä on voinut kehittyä ns. kosmopoliittiseksi orientaatioksi. Hannerz (1990) kuvaa kosmopoliittista orientaatiota erityisenä halukkuutena ja valmiutena kohdata kulttuurista erilaisuutta, jolloin kosmopoliittinen asenne tarkoittaa henkilön kykyä eläytyä ja asennoitua toiseuteen sekä kokemuksellisesti että merkitysten tasolla. Hannerzille turismi tai ekspatriotismi eivät useinkaan edusta puhtainta maailmankansalaisuutta, jossa kulttuurinen kohtaaminen edellyttää aktiivista paikallisuuteen osallistumista ja reflektointia. (emt., 239-243.)

 

Yksilön näkökulmaa monitahoisempi maailmankansalaisuuden käsitteellistäminen liittyy yhteisölliseen näkökulmaan. Keskeistä siinä on yleisempi kansalaisuuden liittyminen globalisaation ja kansainvälistymisen prosesseihin. Tiedonvälityksen ja teknologian kehitys, ympäristötietoisuuden ja eettisten näkökulmien sekä kansainvälisten yhteyksien lisääntyminen ovat laajentaneet yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien toimintakenttää ja riippuvuussuhteita globaalissa mittakaavassa. Maailmankansalaisuuteen viitataankin usein monissa globaaleja muutoksia käsittelevissä yhteyksissä osana globaalin hallinnan näkökulmia. (ks. esim. Kuusela 2006, 41-44.)

 

Keskeinen maailmankansalaisuuden kysymyksenasettelu liittyy globaalin kansalaisyhteiskunnan syntymiseen. Robertson (1992) kuvaa globalisaatiota merkittävänä maailman järjestystä muokkaavana prosessina, globalismina. Siinä ns. globaalin kentän toimijat suhteellistuvat toisiinsa nähden kehittäen uusia yhteisöllisyyden muotoja globaalissa mittakaavassa. Kansalaisuuden näkökulmasta tämä tarkoittaa globaalin kansalaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan kehittymistä muiden kansainvälisten toimijoiden rinnalle.

 

Maailmankansalaisuuden taustalla vaikuttavat kosmopoliittiset ulottuvuudet voidaan jakaa poliittiseen, taloudelliseen ja moraaliseen ulottuvuuteen, joista jokaisesta löytyy eri näkökulmia maailmanjärjestyksen hahmottamiseen. Poliittisen kosmopolitanismin näkökulmasta kansalaisuutta arvioidaan suhteessa kansallisvaltiolliseen ja poliittiseen yhteisöön, jossa ääripäitä edustavat toisaalla valtiollisen suvereniteetin merkitystä korostavat ja toisaalla keskitetyn maailmanvaltion muodostumista kannattavat näkökulmat. Taloudellista kosmopolitanismia ja siinä yhteydessä globaalia markkinataloutta on puolestaan kritisoitu kyvyttömyydestä huomioida kehityssuunnan haittoja erityisesti maailman taloudellisen ja sosiaalisen epätasa-arvon ja ympäristökysymysten suhteen. Moraalikosmopolitanismissa maailma nähdään sosiaalisesta näkökulmasta. Slloin kysymys on velvollisuuden ja vastuun määrittelemisestä eri tasoilla. (Brown & Kleingeld 2006).

 

Delanty (2000) näkee globaalin kansalaisuuden korvaavan kommunitaristiset yhteisöllisyyttä ja liberalistiset yksilöllisyyttä korostavat poliittiset perinteet, hyväksyen niistä joitain puolia. Siinä kansallisvaltion jäsenyyteen perustuva kansalaisuus menettää joitakin partikularistisia ja suvereenisia piirteitään universalismin hyväksi. Maailmankansalaisuuden määrittely osana globaalia kansalaisyhteiskuntaa edellyttää Delantyn mukaan globaalin diskursiivisen tilan luomista, missä yksilön ja yhteisön merkitykset korostuvat eri tavoin lokaalilla ja globaalilla vaikuttamisen tasolla. Myös Sihvola (2004) katsoo maailmankansalaisuuden tarvitsevan kehittyäkseen avointa julkisen keskustelun kulttuuria sekä yksilön eettisen horisontin laajentumista lähipiiristä kohti globaalia ulottuvuutta (emt., 287). Maailmankansalaisuuteen liittyvä keskustelu ei ainakaan toistaiseksi viittaa minkään yhtenäisen maailmanvaltion syntymiseen, vaan sellaiseen globaalin tason yhteisöllisyyteen, jossa pyrkimyksenä on esimerkiksi ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksissä ylittää kansallisvaltioiden rajat tiivistyneen yhteistyön ja eri toimijoiden välisen vuorovaikutuksen keinoin. Maailmankansalaisuutta voidaankin pitää yhtenä aktiivisen kansalaisuuden ulottuvuutena, missä sekä yksilöiden että yhteisöjen on opittava hallitsemaan ja soveltamaan kasvavaa tietomäärää ja kansainvälistymisen haasteita aiempaa reflektiivisemmin.

 

Kirjallisuutta aiheesta

 

Brown, E. & Kleingeld, P. 2006. Cosmopolitanism. Stanford Encyclopedia of Philosophy. Summer 2007 Edition. Saatavilla www-muodossa (luettu 12.4.2008):

URL:

Delanty, G. 2000. Citizenship in a global age. Society, culture, politics. Buckingham: Open University Press.

Hannerz, U. 1990. Cosmopolitans and Locals in World Culture. Teoksessa Featherstone, M. (toim.) Global Culture. Nationalism, globalization and modernity, 237-251. A Theory, Culture & Society special issue. London: Sage Publications.

Sihvola, J. 2004. Maailmankansalaisen etiikka. Helsinki: Otava.

Robertson, R. 1992. Globalization. Social Theory and Global Culture. London: Sage Publications.

Kuusela, P. 2006. Kansalaisuus, modernisaatio ja globaali aika. Teoksessa, M. Saastamoinen & P. Kuusela (toim.) Kansalaisuuden ääriviivoja. Hallinta ja muodonmuutokset myöhäismodernilla ajalla, 26-52. Helsinki: Yliopistopaino Kustannus.

 

Merja Leppäaho

  • Jyväskylän yliopisto - Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos - PL 35 (MaB) - 40014 Jyväskylän yliopisto - Puh. (014) 260 1211 (vaihde) - Fax. (014) 260 2535