Puhujat
Anne Birgitta Pessi (TT, dosentti) työskentelee akatemiatutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Hänen luentonsa aiheena on Suomalainen vapaaehtoistoiminta - unelmia ja uhkakuvia. Pessi kysyy, miltä vapaaehtoistoiminnan tila tämän päivän Suomessa vaikuttaa, tarkasteltuna kolmelta tasolta: koko yhteiskunnan, järjestöjen, ja yksilöiden hyvän elämän kannalta. Enemmän unelmia vaiko uhkakuvia, ala- vai ylärekisteriä? Pessi tarkastelee esityksessään vapaaehtoistoiminnan ajankohtaisia ydinkysymyksiä tuoreiden suomalaisten ja kansainvälisten tutkimusten valossa, koostaen systeemiälyn viitekehykseen ydinteemoja: suomalaisten intoa ja motivaatiota vapaaehtoistoimintaan, järjestöjen ajankohtaisia vapaaehtoistoiminnassa koettuja haasteita, julkisen sektorin ja vapaaehtoistoiminnan suhteen pohdintaa. Alustus hyödyntää positiivisen psykologian tuoreita tutkimustuloksia; esim. miten vapaaehtoisuus ja onnellisuus kytkeytyvät toisiinsa? Millaista hyvää vapaaehtoistoiminta levittää yhteiskunnan eri tasoille? (Päivien jälkeen Pessin PP-esitys on ladattavissa tältä sivustolta.)
Sakari Hänninen työskentelee tällä hetkellä tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston huippututkimusyksikössä Foundations of European Law and Polity (virkavapaalla Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin tehtävästä). Kansalaisyhteiskunta on hänen kiinnostuksensa kohteena monesta eri näkökulmasta: mm. kansalaisyhteiskunnan rooli köyhyyden ja huono-osaisuuden torjunnassa, pohjoismainen hyvinvointivaltio ja kansalaistoiminta. Hännisen mukaan kansalaisyhteiskunnan ajankohtaisuus liittyy nimenomaan kysymykseen demokratian ja politiikan kohtalosta. Esityksessään hän perustelee, miksi näin on ja miten juuri kansalaisyhteiskunnan rooli on yhä edelleen demokratian tärkein tae. Tämä rooli on toki olennaisesti muuttunut politiikan ja demokratian muodonmuutoksen myötä, minkä tärkeimpiä tunnusmerkkejä on kansalaisyhteiskunnan valvontavallan merkityksen kasvu. Hänninen pyrkii selventämään, millä tavoin siinä on kysymys erilaisten järjestelmäuskojen haastamisesta, ja tarjolla on myös käytännön esimerkkejä kansalaisyhteiskunnan harjoittamasta vallankäytön valvonnasta.
Mikael Isomäki toimii työvalmentajana ja Työkompassi 2 -projektin vetäjänä Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry:ssä. Projekti on pitkäaikaistyöttömille maahanmuuttajille, korkeasti koulutetuille ja nuorille valmistumisen kynnyksellä oleville maahanmuuttajille tarkoitettu tuki sekä työllistymisen alkuvaiheeseen että työllistymisen jälkeen työpaikalle. Isomäki käsittelee esityksessään kolmannen sektorin mahdollisuutta maahanmuuttajille. Hän tarkastelee maahanmuuttajien järjestöjen ja suomalaisten järjestöjen hyötyjä ja haittoja työllistymisen kannalta sekä esittää järjestöille kehittämisehdotuksia.
Elina Pajula toimii Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton kehittämispäällikkönä Itä-Suomen alueella. Hän pohtii järjestötoiminnan haasteita erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyö on lisääntynyt merkittävästi 2000-luvulla. Myös julkisella sektorilla yhteistyön retoriikka on vahvaa. Toimintaympäristön muutoksen tuomiin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan sitoutumista ja intressirajat ylittäviä tekoja.
Jukka Pekkala toimii Olympiakomitean nimeämän huippu-urheilun muutosryhmän johtajana vuosina 2010 - 2012. Hän pohtii alustuksessaan, että huippu-urheilun muutostyössä kokonaisuus ratkaisee. Keskeisinä saavuttamiskeinoina ovat urheilijan kehittyminen polun eri vaiheissa, osaaminen, arvostus, rakenteelliset muutokset sekä resurssit tukemaan näiden toteutumista. Yhdessä tekemisen toimintatapa ja hyvä johtaminen ovat muutoksen perustekijöitä.
Eero Pirttijärvi (YTL) toimii järjestövastuujohtajana SOVATEK-säätiössä. Kansalaisyhteiskunta kuuluu hänen työtehtäviinsä kokemusasiantuntijuuden, vertaistuen ja vapaaehtoistoiminna mahdollisuuksien sekä niiden tukemisen kautta. Alustuksessaan Pirttijärvi kysyy, kunnioitammeko toisiamme ja kansalaisyhteiskuntaa. Hän näkee kansalaisyhteiskunnan ihmisten välisenä suhdejärjestelmänä, jossa jokainen yksilö rationalisoi oman toimintansa tai suhteensa muihin ihmisiin omiin etuihinsa, yhteisiin intresseihin tai yhteisiin arvoihin perustuen. Ovatko kunnioitus ja arvostus sittenkin katoavia luonnonvaroja, mitä tarkoitamme luottamuksella ja tarvitseeko sen nykymaailmassa olla enää molemminpuolista?
