Adam Ferguson – kansalaisyhteiskunnan moraaliset perustukset

Skottilainen valistus syntyi tilanteessa, jossa esiin murtautuva markkinatalous oli työntämässä syrjään vanhan feodaaliyhteiskunnan perinteisine ihmisten välisine hierarkkisine sidoksineen ja yhteisöllisyyden rakenteineen. Paluuta ei myöskään ollut antiikin Kreikan ja Rooman poliittisiin yhteiskuntamuotoihin ja niiden teoreettisiin ideaaleihin. Orastava yhteiskunta haastoi uuteen käsitteellistämiseen siitä, miten uudet voimat muokkaavat yhteiskuntaa ja ihmisten välisiä suhteita.Yhteiselämä kohtasi perustavia kysymyksiä, kuten yksilön ja yhteiskunnan vastakkaisuuden, julkisen ja yksityisen eronteon, egoismin ja altruismin vastakkaisuuden (Seligman 1992, 25-36). John Locke (1632-1704) oli tehnyt näkyvän irtioton feodalismin kaudesta vaatien omistuksen vapautta ja irtautumista poliittisesta despotismista. Hän ei kuitenkaan voinut vielä nähdä markkinatalouden vaikutusten täyttä voimaa ja moninaisuutta. Markkinatalous osoittautui skottilaisten yhteiskuntafilosofien silmissä sekä edistykseksi että ongelmia tuottavaksi, ihmisiä vapauttavaksi, mutta myös heitä toisistaan vieraannuttavaksi ja egoismia tuottavaksi.

Adam Smith (1723-1790) loi porvarillisen kansalaisyhteiskunta-käsitteen näkemyksellään, että kansalaisten vapaa taloudellinen toiminta markkinoilla tuottaa uusien vaihtosuhteiden määrittelemänä järjestäytyneen sivistyneen kansalaisyhteiskunnan [1]. Smithin aikalainen Adam Ferguson (1723-1816) ei ollut yhtä luottavainen markkinoiden suoraan sivilisoivaan vaikutukseen. Hän ymmärsi talouden kehityksen mahdollisuuksia avaavana, mutta katsoi sen vahvistaman omaneduntavoittelun myös perustavanlaatuisena uhkana sivistyneelle kansalaisyhteiskunnalle.

Kansalaisyhteiskunnan perusta ihmisluonnossa

Skottilaiselle valistukselle oli tunnusomaista lähtökohtainen tukeutuminen luonnonlain näkökantaan. Fergusonin mukaan kansalaisyhteiskunnan avaimet on ihmisluonnossa, ihmisten luonnollisissa moraalisissa tuntemuksissa. Fergusonin luonnonlain näkemystä inspiroivat Hugo Grotius ja Samuel Pufendorf. Hän otti vaikutteita myös muun muassa Baron de Montesquieulta.

Fergusonille ihmiset ovat moraalisia olentoja. Pelkkä henkiin jäämisen motiivi ei riitä selittämään ihmisten yhteiskuntaelämää. Ystävällisyys, keskinäinen avunanto ja hyväntahtoisuus ovat luontaisia inhimillisiä ominaisuuksia siinä missä ahneus, julmuus ja tunnekylmyyskin. Ihmisluonnolle on ominaista kyky sympatiaan ja empatiaan, kyky asettua toisen asemaan, ja siihen perustuva kanssa-ihmisyys. Ihmisluontoomme kuuluu, että pystymme tuntemaan aitoa solidaarisuutta muita, erityisesti läheisiämme kohtaan. Kyvyssä sympatian tuntemuksiin on moraalisen ajattelun perusta. Tämä ominaisuus on ihmisen lajityypillinen piirre, ja siis riippumaton esimerkiksi talouden kehitysasteesta.

Siten kansalaisyhteiskunta on Fergusonin mukaan inhimillisen olemisen luonnollinen muoto. Ihmisten eläminen toistensa yhteydessä on aina ollut tosiasia ja on aina oleva. Mutta alkeellisissa taloudellisissa oloissa ihmiset jäävät riippuvaisiksi suvusta ja sen sisäisistä alistussuhteista. Heidän yhteiselämälleen on ominaista sivistymättömyys (rudeness). Vasta talouden kehittyessä – mikä saavutetaan epätasa-arvon ja alistamisen kovalla hinnalla – sosiaaliseen elämään voi tulla riittävää väljyyttä ja moninaisuutta niin, että aito moraalinen elämä mahdollistuu. Niinpä lopputulos voi olla korkean hinnan arvoinen. Tästä oli vakuuttunut jo Locke aikaisemmin.

Ferguson hylkäsi sopimusteoreettisen näkökannan kansalaisyhteiskunnan synnystä. Yhteiselämää ei ohjaa vain järki, vaan myös käytännöllisen elämän asettamat vaatimukset ja ihmisten tuntemukset ja toiminta käytännöllisissä yhteyksissä. Yhteiskuntaelämän keskeinen ”lainalaisuus” piilikin Fergusonin mielestä ihmisten käytännöllisessä toiminnassa ja toiminnan ei-tarkoituksellisissa seurauksissa.

Markkinoiden paradoksaaliset vaikutukset

Ferguson, kuten Smith, oli tietoinen siitä, että taloudellinen toiminta markkinoilla tuottaa paitsi vaurautta myös epätasa-arvoa, korruptiota ja kurjuutta. Yläluokan keskuudessa vauraus johtaa poliittiseen laiskuuteen ja etääntymiseen poliittisesta. Markkinatalous voi vahvistuessaan tuottaa lisääntyvää eristäytymistä ja siten heikentää yhteisöllisyyttä. Mutta markkinataloudella oli myös muunlaiset, epäsuorat ihmisluonnon kautta toteutuvat ei-tarkoitukselliset vaikutuksensa. Paljolti niissä piilee moraalisen kansalaisyhteiskunnan mahdollisuus.

Fergusonin kansalaisyhteiskuntakäsityksen ydin on päätelmässä, että markkinatalouden tuottamat ongelmat synnyttävät vastavoimansa, moraalisen kapinan omaneduntavoittelun tuhovoimaisuutta vastaan. Moraalisen, sivistyneen kansalaisyhteiskunnan mahdollisuus on ihmisluontoon sisältyvässä ”rakkaudessa ihmiskuntaa kohtaan”, ihmisten luontaisessa kyvyssä sympatiaan ja kiintymykseen. Se on humaanin yhteisön perusta. Markkinatalous oli Fergusonin mukaan siis paradoksaalisesti samalla kertaa moraalisen elämän mahdollistaja ja uhka sille. Moraalisen elämän mahdollistaja se oli tuottaessaan vaurautta ja hävittäessään sukuyhteisön tiukkoja alistussuhteita. Se oli moraalista elämää uhkaava voima vahvistaessaan tuhoisaa individualismia. Mutta tuolla individualismillakin voi olla vastatendenssinsä ihmisten herätessä vastustamaan markkinatalouden uhkia. Yhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan suunta olivat Fergusonille kuitenkin lopulta avoin. Kysymys on siitä, miten avautuvia mahdollisuuksia käytetään hyväksi, miten ihmisyyden ”suuret sentimentit” kykenevät valtaamaan asemia. Ferguson lukeutui niihin ajattelijoihin, joiden mukaan sivistynyt kansalaisyhteiskunta tuotetaan ihmisten aktiivisella toiminnalla. Riippuu ihmisistä itsestään, pystyvätkö he taltuttamaan markkinayhteiskunnan repivät voimat ja pystyttämään moraalisen kansalaisyhteiskunnan.

Skottilaisen valistuksen yleisen näkemyksen tapaan Fergusonin kansalaisyhteiskunnan käsite pitää keskeisesti sisällään ihmisten vapaan taloudellisen toiminnan markkinoilla. Nykyisin yleinen käsitteen irtiotto vapaasta taloudellisesta toiminnasta (ja valtiosta) omaksi erilliseksi alueeksi (mm. yhdistykset ja yhteiskunnalliset liikkeet) on varsin uusi näkökanta kansalaisyhteiskuntaa koskevassa ajattelussa. Fergusonille vapautuvat markkinat merkitsivät uutta emansipatorista yhteiskunnallista voimaa, mutta samalla kuitenkin suurempaa uhkaa kuin monille aikalaisilleen. Ferguson asetti toivonsa markkinayhteiskunnan ristiriitaisuuksien synnyttämälle vastatendessille.

Fergusonin teoksella An Essay on the History of Civil Society oli suuri vaikutus heti ilmestyttään vuonna 1767. Kirjoittaja tuli kuuluisaksi kautta Euroopan. Fergusonin ja Smithin omaksuma käsitys käytännöllisen elämän ei-tarkoituksellisista vaikutuksista jätti jälkensä yhteiskuntateorian suureen kertomukseen. Fergusonin kansalaisyhteiskunta-käsitys edusti sitä suurta linjaa (Platonista ja Aristoteleesta Hegeliin ja moniin nykyisiin näkökantoihin), joka ymmärsi kansalaisyhteiskunnan samalla kertaa eettisen elämän alueena että itsetuhoisten voimien temmellyskenttänä. Hänen ratkaisunsa vastakohtaisuuteen oli varsin moderni, ja se on säilyttänyt ajankohtaisuutensa. Fergusonin lähtökohta-ajatuksia varsin lähellä ovat aikalaisensa Jean-Jacques Rousseaun näkemykset ihmisten tuntemiskyvyistä (sääli ja sympatia muita kohtaan) moraalisen kansalaisyhteiskunnan mahdollistavina perustekijöinä. Ehkä Fergusonin ajatteluun voi yhtäläisyyksiä nähdä myös kommunitarismin teoretisoinnissa viime vuosikymmeninä.

Kirjallisuutta aiheesta

Ehrenberg, John. 1999. Civil Society. The Critical History of an Idea. New York: New York University Press.

Ferguson, Adam. 2006. (alun perin 1767). An Essay on the History of Civil Society. Cambridge Texts in the History of Political Thought. Cambridge: Cambridge University Press.

Oz-Salzberger, Fania. 2006. Introduction. Teoksessa Ferguson, (2006). An Essay on the History of Civil Society, vii-xxv. Cambridge Texts in the History of Political Thought. Cambridge: Cambridge University Press.

Seligman, Adam B.1992. The Idea of Civil Society. Princeton: Princeton University Press.

[1] Sivistynyt viittaa Smithin kansalaisyhteiskunnan käsitteessä keskeisesti ihmisten ymmärrykseen järjestäytyneiden vastavuoroisten toimintamallien hyödyllisyydestä. Siksi he sopeutuvat rauhanomaisten toimintamallien ja sääntöjen noudattamiseen.

Esa Konttinen